Torstain oivallukset

 1. Ikkunoiden pesu on aina yhtä kamalaa.
Kyllä nyt kiiltää, mutta se on itkun, turhautumisen ja raskaan työn tulos. Ikkunoiden peseminen on minulle jo viime vuosilta tuttua, sillä olen tehnyt sitä rahan saamisen toivossa. Viime vuonna lupailinkin jo itselleni, etten tee sitä kamalaa ja pikkutarkkaa hommaa enää koskaan. No kuinkas kävikään, tänään olen taas parkunut ärsyttäviä likaraitoja ja hinkannut tahroja niin että kuntoilusta kävisi. Matti kaipasi kaveria kukkaroon, joten olihan minun pakko hankkia vähän taskurahaa lupauksestani huolimatta.

 2. Kiireessä tulee valittua hauskimmat vaatteet.
Aamulla herättyäni liian myöhään, oli vaatekaapista pakko vain heittää jotain päälle ja juosta bussiin. Käteen osui tällä kertaa ohut ja kevyt musta mekko, pallokuvioiset legginsit ja pinkit converset. Tulihan siitä ihan hauska ja pirtsakka yhdistelmä, sopivan viileä tuohon suorastaan trooppiseen ilmaan.

 3. Siivoamisen aloittaminen on huomattavasti helpompaa vihaisena.
Kynnys aloittaa siivoaminen on minulla todella suuri. Lykkään sitä aina viikkoja eteenpäin ja vaatteita ehtii kerääntyä lattioille ja tuolien selkämyksille. Varmaan kolme viikkoa siirrettyäni huoneen siivoamista tein sen tänään ikkunanpesun ohessa. Olin niin vihainen ikkunoille, niihin kakkaaville linnuille, äidille ja kaikelle mahdolliselle, että energiaa siivoamiseen tuli kuin tyhjästä. Kymmenen minuuttia ja sekin homma oli pois alta. Täytyisi olla useammin vihainen ;)

 4. Kännykän kadottaminen on yksinkertaisempaa kuin sen löytäminen.
Tämän asian olen oikeastaan oivaltanut jo ensimmäisestä kännykästäni lähtien, mutta viimeisen vuoden aikana olen kadottanut sen vähintään kerran päivässä. Pahin tilanne on aina aamuisin, jolloin heräämisen jälkeen kuljetan kännykän jonnekin, ja kun pitäisi lähteä, en muista minne sen viimeksi laitoin piilotin. Se on öisin aina äänettömällä, joten kun se katoaa, ei siihen soittaminen auta. Tänään opin sen oikein kantapään kautta ja päätin, että heti kun herään, laitan äänet päälle enkä kuljettele kännykkää unenpöpperössä mihinkään. Kiireisenä ei ole aikaa etsiä.

Onnea on näytösten huuma

Viime viikonloppuna ei tullut voittoa tai edes mitaleita jääkiekon mm-kisoista tai euroviisuista. Mutta Suomen häviöistäkin huolimatta nautin kiireisten parin päivän jokaisesta hetkestä, sillä Turun seudun Tanssioppilaitoksella oli jokavuotinen kevätnäytös, jossa olin mukana. Joka vuosi pidetään myös joulunäytös, mutta tämä ennen kesälomaa pidettävä show on aina hieman suurempi juttu. Keväisin tanssien ympärille kehitetään mukaansatempaava tarina, jossa erailaisilla ryhmillä, kuten jazzilla, baletilla, nykytanssilla ja breikillä on oma tärkeä osansa.

Tällä kertaa tarina kertoi perheestä, joka lähtee lomamatkalle ensin Pariisiin ja sitten Ranskan Rivieralle. Perheen mukana mentiin lentokentälle, uimakouluun, oopperaan ja lomadiskoon. Oli lähtöselvitysmiehiä, lentoemäntiä, museon patsaita ja diivoja rannalla. Useimmat balettiesitykset tapahtuivat oopperassa, jossa esitettiin kohtia rakastetuista baleteista.

Tällä kertaa todella kiireisten vaihtojen, lakan hajun ja vessajonojen lisäksi konserttitalolla oli todella kuuma. Pukuhuoneemme oli kuin lievä sauna, jossa haisi tunkkaiselle ja oli tungettu täyteen tavaraa. Se ei kuitenkaan latistanut ryhmämme hyvää mieltä ja tunnelmaa. Se tunne, kun lavalla jännitys hälvenee, musiikki alkaa soida ja se vie mukanaan, on kuin huumetta. Onneksi näytöksiä oli neljä, joten jännittämistä riitti tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Kuitenkin vielä tämän viikon sunnuntaina balettiryhmämme suuntaa kohti Helsingin kansallisoopperaa ja BalettiPaletti tapahtumaa, jonne meidät valittiin videon perusteella. Ihanaa olla vielä yksi kokonainen päivä mahtavien ihmisten, nutturoiden ja meikkien parissa!
   Kysyin tanssiryhmältäni, että mikä tekee näytöspäivistä elämän parhaita päiviä ja olen heidän kanssaan täysin samoilla linjoilla! Kiire, ilo, kaverit, tsemppi, tunnelma, jännitys, yhtenäisyyden tunne ja toisten auttaminen ovat näytöksien huippujuttuja.

Tämän postauksen kuvina on palasia baletistamme, jossa esitimme finaalin Sylfidistä sekä ihana, kaunis Emma, joka suostui kuvattavakseni♥

Onnea on lapsuus

 

Vasta vähän aikaa sitten löysin arkistojen kätköistä lapsuuskuviani. On ihanaa muistella niitä vanhoja aikoja, kun ei ollut murheita opiskelusta, tulevaisuudesta tai tarvinnut olla itse vastuussa mistään. Onnelliset lapsuusmuistot on kyllä parasta.

Lapsuuden ihania puolia on kaikki. Saa olla kuinka lapsellinen haluaa ilman ihmettelyä, saa olla pois päiväkodista jos sisarus on kotona kipeänä, saa liata vaatteita, saa olla ilman paitaa ylimääräistä huomiota herättämättä, pääsee kaikkialle halvemmalla, voi keräillä pehmoleluarmeijaa, ei tarvitse maksaa mistään itse, on niin kevyt, että isä voi heittää ilmaan, täytyy ottaa äidin kädestä kiinni kun ylittää tietä ja saa itkeä kyyneleet loppuun pienen haavan takia.
   Kaikkea tätä ei voi tehdä vanhempana. Vaikka niin kovasti haluaisin parkua ja kiukutella kun perunamuusi on liian kylmää tai lyön varpaani lattialla lojuvaan jakkaraan, en tee sitä. En tee sitä, koska olisin lapsellinen ja käytöstäni ihmeteltäisiin. Kun pienet lapset kiljuvat, tuijottavat tai laulavat bussissa, sitä ei ihmetellä. Pienempänä voi katsoa tapittaa kiinnostavan näköistä ihmistä ja saada takaisin hymyn ja naurua. Jos nyt tuijottaisin, olisin outo.
   Niin. Lapsena olemisessa on paljon oikeuksia, mitä meillä ei enää ole. Odotukset ja vastuu kasvaa vanhetessamme.

Ajattelin nyt piristää teidän maanantaipäväänne muutamalla minun lapsuuskuvallani. Nauttikaa! ;)

 Vuodelta 2003. Eiks oo ihania kukkia? 

Kypärämyssyilijät vuodelta 2003.

 Pistaasipähkinöiden fanittajat jo vuodesta 2003.

Menossa naamiaisiin Minni Hiirenä vuonna 2004.

 

 Tämä myrtsikuva on vuodelta 2004. Murjotan varmaan kun en saanut jätskiä.

Te olette kauniita

Tiesitkö, että 90 prosenttia naisista mieltää kehonsa 25 prosenttia suuremmaksi, kuin se todellisuudessa on? Tiesitkö myös, että vain 4 prosenttia naisista pitää itseään kauniina?
Eikö kuulostakin surulliselta?


Mielestäni kauneus on katsojan silmissä ja välillä olemme itse sokeita omalle kauneudellemme.
Aidoista ihmisistä mainoksissaan tutuksi tulleelta Dovelta on tullut ajatuksia herättävä video, joka pysäyttää miettimään kannattaako suhtautua itseensä niin kriittisesti. Videolla yksi nainen kerrallaan viedään verhon taakse malliksi. Hän kuvailee itseään taiteilijalle, joka ei näe mallia ja piirtää kasvokuvan kuulemansa perusteella. Toinen kuva piirretään niin, että eri ihminen kuvailee samaa naista piirtäjälle. Kun kuvat näytetään, ne ovat todella erilaisia. Vieraan ihmisen kuvailema on kauniimpi ja naisten käsitys omasta kauneudestaan on paljon vähättelevämpi ja ankarampi.

 

 

Eikös muuten sanota, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana? Minun mielestäni se ei ole totta. Kaikki ihmiset ovat kauniita ulkoisista seikoista riippumatta, koska kauneus on kiinni asenteesta, mielialasta ja muista ominaisuuksista. Vanha ihminen rypyistään huolimatta on todella kaunis. Ihminen voi myös olla kaunis sisältäpäin.

 

Jokainen meistä on erilainen ja sitä ei voi muuttaa. On mahdotonta yrittää mahtua yhteiskunnan luomaan muottiin, ja taistella luonnollista kokoaan ja piirteitään vastaan.
 Oman mielensä ja kroppansa kanssa joutuu elämään elämän loppuun asti. Siksi itsensä kanssa kannattaa solmia sopimus, ettei murehdi turhia ja hyväksyy kehonsa sellaisenaan. Lähes jokaisella on välillä ajatuksia että voisi olla kiinteämpi, povekkaampi, kauniimpi, omistaa pidemmät ripset tai täyteläisemmät huulet. Mutta niistä stressaaminen pitää jättää vähemmälle. Olet kaunis.

Happoradio, Te olette kauniita

Oih

  Miettikää. Pian kesä on jo täällä. 56 päivää.

Sekaisinko?

Lentosuukko päästään pyörällä olevalta kevätihmiseltä♥
Olen viime päivinä ollut todella väsynyt, laiska ja keskittymiskykyni on nollassa. Voi olla, että tuo kellojen siirtäminen vaikuttaa jotenkin, enkä ole saanut kunnolla nukuttua viime öinä. Pääsiäisloman takia tuntui maanantaikin katoavan kokonaan.
    Miksi kellojen siirtämisessä vain se yksi tunti tuntuu niin suurelta? Matkaltakin tullessa monen tunnin aikaero tasoittuu ainakin minulla yllättävän nopeasti, joten ihmettelen miksi tästä yhdestä tunnista on niin vaikea päästä yli?  Jostain luin, että kellojen siirtäminen aiheuttaa sydänkohtauksia ja unirytmi voi olla jopa viikon sekaisin. Venäjä ainakin on luopunut siitä kokonaan, kun aiheuttaa ihmisille niin
paljon stressiä. Miksei siis Suomikin?
   Jos ei millään meinaa muistaa, että kumpaan suuntaan sitä kelloa pitäisi siirtää, niin hyvä muistisääntö on aina saman vuoden kesään päin. Eli keväällä eteenpäin ja syksyllä taaksepäin.

Kai täällä on muitakin kevätsekoilijoita, vai olenko ainoa?
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Miksi?

1. Miksi näppäimistön kirjaimet eivät ole aakkosjärjestyksessä?

2. Miksi luomu on kallista?

3. Miksi ranska on niin vaikea mutta kaunis kieli?

4. Miksi herätyskello soi aina liian aikaisin?

5. Miksi kuvat itsestä ei ikinä onnistu?

6. Miksi lumihiutaleet ovat erilaisia?

7. Miksi kesällä aika kuluu niin nopeasti?

8. Miksi on köyhyyttä?

9. Miksi kasveilla ei ole tunteita?

10. Miksi arvonnoissa ei ikinä voita mitään?

11. Miksi kaakao on hyvää?

12. Miksi pistaasipähkinät ovat niin kalliita?

13. Miksi on niin helppoa löytää alennusmyynneistä jotain turhaa?

14. Miksi tatuointeja otetaan?

15. Miksi kaikki pyöreät kivet ovat vastustamattomia?

15. Miksi ihana biisi loppuu liian nopeasti?

16. Miksi kaikki pakollinen tuntuu tyhmältä?

17. Miksi salaatinlehdet ovat pahoja?

18. Miksi en osaa piirtää?

19. Miksi on ilkeitä ihmisiä?

20. Miksi tupakka on keksitty?

                                   

Onnea on salmiakki

Rakastan salmiakkia. Siinä on asennetta. Se on meidän suomalaisten juttu vähän samalla tavalla kuin ruisleipä ja sauna, eikä minkään muun maan valmistama salmiakki ole yhtä hyvää kuin kotimainen. Ruotsalainen salmiakki on makeampaa ja tanskalainen taas suolaisempaa. Naiset syövät sitä miehiä enemmän.
   Ehdottomia salmiakkilemppareitani ovat Halvan hieman suuremmat vinoneliöt sekä pienissä rasioissa apteekeissa myytävät Apteekin Salmiakki -rasiat. Tuo suolaisen ja makean yhdistelmä on vastustamaton. Mutta miksi ulkomaalaiset eivät pidä salmiakista? Se ihmetyttää hieman.

1960-luvulla salmiakista tuli muotia Salmiakkinappien ja Pantteripastillien myötä. Nykyään on salmiakkipastillien lisäksi tullut kauppoihin salmiakkijäätelöä, -jauhetta, -toffeeta  ja -purkkaa... Lista jatkuu loputtomiin. Salmiakkia käytetään nykyään myös leivonnassa. Tälle ihanalle tuotteelle on myös oma yhdistys: Suomen Salmiakkiyhdistys ry, joka valitsee joka vuosi Vuoden salmiakkituotteen.

11

Aika hauska tällainen haaste! Minut haastoi blogin it's crazy Laura. Kiitos haasteesta! :)  

Ohjeet menee näin:
 
"Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista."

 
11 asiaa minusta

1. Rakastan valokuvaamista.
2. Olen asunut kolme vuotta Belgiassa.
3. Harrastan ratsastuksen lisäksi balettia ja jazztanssia.
4. Minulla on vakava kännykkäriippuvuus.
5. Lempivuodenaikani on ehdottomasti kevät.
6. Tuntuu, että olen melkein ainoa, joka ei pelkää verta, sisäelimiä
   ym perusällöttäviä juttuja.
7. Rakastan mustikoiden, puolukoiden ja sienien keräämistä.
8. En tykkää mansikkajäätelöstä.
9. Olen surkea punnerruksissa.
10. Olen onnellinen lemmikkihamsterin omistaja.
11. Olen enemmän syvällinen kuin pinnallinen ihminen.

Kysymykset minulle

1. Paras elokuva? 
- Apua, en osaa valita kahdesta lempparistani. Joko Notting Hill tai Vettä elefanteille.
 
2. Ikävöitkö ketään?
- Hmm, en oikeastaan. Pitäisiköhän?

3. Pystyisitkö olemaan kuukauden ilman kännykkää?
- En. 

  4. Minkälaisista/tyylisistä vaatteista tykkäät?
- Pidän aika klassisista vaatteista. Minulla ei oikeastaan ole mitenkään erikoinen tyyli, eli aika lailla massan mukana mennään.

5. Mikä on suurin haaveesi?
- Muuttaa joskus ulkomaille.

6. Minkälainen toivoisit olevasi 20 vuoden päästä?
- Toivoisin olevani ihanassa työssä, velaton ja rypytön :D

7. Paras kynsilakan väri?
- Ehdottomasti haalea pinkki.
 
8. TV. sarja/sarjat joita seuraat tällä hetkellä?
- Seuraan Täydellisten naisten uusintoja ja satunnaisesti muita sarjoja.
 
9. Mitä tekisit jos saisit 100 000e?
- Matkustaisin maailman ympäri.
 
10. Mitkä vaatteet sinulla on päällä tällä hetkellä?
- Raitasukkahousut ja neulemekko.
 
11. Missä asuisit mieluiten: Kerrostalossa, omakotitalossa vai rivitalossa?
- Omakotitalossa, jossa on iso puutarha.

11 kysymystä muille

1. Milloin ja miksi perustit blogin?
2. Mitä inhoat?
3. Mihin panostat: hiuksiin, meikkiin, kynsiin vai vaatteisiin?
4. Oletko tyttömäinen tyttö?
5. Oletko ajatellut haluavasi kauneusleikkaukseen? Miksi?
6. Suurin pelkosi?
7. Montako kaveria sinulla on facebookissa? 
8. Mikä asia sai sinut viimeksi hymyilemään?
9. Kuka koski sinua viimeksi?
10. Pidätkö naamiaisista?
11. Lempibiisi?


Haastetut blogit

small steps to happiness 

sparkling mornings

Roads of life 

A Drop In The Ocean 

Create your own happiness  

Pictures Of Our Lives

Dreamy moment 

Eerika - I Am Me 

Lace and leather 

Let It Be Beautiful 

Narikkatyttö 

Elämänviisauksia

"Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä."

"Vihaamme joitakin ihmisiä siksi, että emme tunne heitä; emmekä opi heitä tuntemaan, koska vihaamme heitä."

"Pelokas kauhistuu ennen vaaraa, pelkuri vaaran hetkellä, rohkea vaaran mentyä ohi."

"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."

"Monet murehtivat ulkonäköään, mutta kukaan ei aivojaan."
 

"En ole koskaan ollut köyhä. Ainoastaan rahaton. Köyhyys on asenne, rahattomuus vain hetkellinen tilanne."

"Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin."

Ei saa huutaa

Tämä ihana teksti löytyi teipattuna kuusivuotiaan serkkuni oveen.
Otetaan tästä mallia ja ollaan oikeasti huutamatta ja kiroilematta kokonaisen päivän ajan! Monesti minultakin pääsee ihan huomaamatta pari rumaa sanaa, kun jotain ärsyttävää tapahtuu. Voisin edes opetella kirosanojen sijasta huutamaan esimerkiksi "vaaleanpunainen virtahepo" tai edes vähän parempi kuin ärräpää, "voihan pentele".
   Kerran Myytinmurtajat testasivat ohjelmassaan kauanko ihmiset pystyvät pitämään toista kättään jäämurskassa. Testihenkilöinä oli miehiä ja naisia, vaaleita ja tummia. Ensimmäisellä testikerralla oli käytössä kirosanat ja toisella hieman hempeämmät lausahdukset ja arvaatteko kumpien sanojen kanssa ihmiset kestivät kauemmin? No kirosanojen tietenkin.
   Ymmärrän toki myös, että jotkin ihmiset ovat luonteeltaan kovaäänisiä ja kielenkäytöltään roiseja. Sellaisista ihmisistä saa joskus hyökkäävän kuvan, vaikka he tarkoittaisivatkin pelkkää hyvää. Kannattaa siis antaa toisen puhua rahassa loppuun ja tutustua, ennen kuin tuomitsee ihmisen vihaiseksi tai ärsyyntyneeksi. Jos kuitenkin on vihaisella päällä, helposti tulee sanottua jotain sellaista, jota katuu myöhemmin. Kannattaa aina ajatella ennen kuin päästää sammakoita suustaan.
   Päivän ohjeeni onkin tänään, että kun itsellä meinaa kiehahtaa yli, pitää vain hengittää syvään tai laskea viiteen.

Rauhallista pitkäperjantaita kaikille! :)

Vihdoin pääsiäsloma

Jes, tämän viikon koulut on nyt ohi ja päästään pääsiäisen viettoon! Nyt lomalla aion vain retkottaa ja ladata akkuja. Myös nyt kun karkkilakkoni taukoaa loman ajaksi (onhan puoli vuotta aivan liian pitkä aika putkeen ilman karkkia) aion ahtaa itseni täyteen suklaamunia. 
   Löysin tällaisen ihanan ja hauskan pääsiäisrunon, jonka jaan nyt teille. Rentoutukaa lomalla ja syökää paljon mämmiä! ;) 

On rankkaa olla kana
kotkottaa topakkana
niellä jyvät ja akanat
muita parempana.

On rankkaa olla kana
kukon jahtaajana
nokkia toisia päivät yöt
ja munia ahkerana.

On rankkaa olla kana
tipujen hoivaajana
sukia sulkia, heiluttaa helttaa
toimia saarnaajana.

 

"Näyttääkö tää yhtään pupulta" serkkuni kysyi. No näyttäähän se.

Päivän piristykset

Tiedättekö sen tunteen, kun herää väärällä jalalla tai aamulla tapahtuu jotain tyhmää? Silloin tuntuu, että koko päivä on pilalla. Minulla oli tänään sellainen tunne, joka meni onneksi ohi.
     Ei niin hyvin menneen historian kokeen jälkeen olisi liikuntatunnilla edessä kuuden kilometrin lenkki. Huoh. Tylsän kävelylenkin aikana pistimme mielikuvituksemme peliin ja päätimme vilkuttaa jokaiselle vastaan tulevalle autolle. Arvaatteko, kuinka monta autonkuljettajaa vilkutti tai tööttäsi meille takaisin kolmen kilometrin matkalla? Kokonaiset 102! Kuljettajien ilmeet vaihtelivat yllättyneestä huvittuneeseen ja kasvoista näki, että piristimme heidän päiväänsä edes vähän. Yllätyimme siitä, kuinka moni oikeasti vastasi tervehdyksiimme ja se sai ainakin minut todella iloiseksi. Kuvitelkaa seitsämän tyttöä vilkuttelemassa autoille. Jos olisin ollut yksin, olisin saanut varmasti kylähullun maineen.
    Oletteko te joskus saaneet vastaavanlaisia hauskoja päähänpistoja?

Myös ihana yllätys oli, kun huomasin lumen sulaneen talomme edustalta ja unikoiden alkaneen kasvattaa karvaisia varsiaan.
  Oletteko muuten huomanneet, kuinka aika on mennyt niin nopeasti? Ihan kuin joulu olisi ollut vasta kuukausi sitten. Kuitenkin nyt ollaan jo siinä kohtaa kevättä, että kesälomaan on vähemmän aikaa kuin joulusta on. Eli yksinkertaisemmin sanottuna joulusta on 93 päivää ja kesälomaan on 66 päivää.
 

Unikot näyttävät kesäisin tältä.

Ihanaa keskiviikkoa!

Onnea on laventelin tuoksu

Nyt tämän blogin perustettuani olen miettinyt paljon, että mistä asioista kirjoittaisin. Mistä tulisi se mun juttu, jolla erotun bloggaajana enkä katoa massaan?
   Ajattelin aloittaa sellaisen tavan, että kirjoitan joka viikko "Onnea on" -postauksen, jossa kerron yhdestä pienestä asiasta, josta olen onnellinen tai johon olen muuten vain ihastunut.

Tällä kertaa aiheenani on niinkin ihana asia kuin laventeli.
Ensimmäiset muistoni näistä ihanista violeteista kukista ovat kun olin neljä-vuotias ja asuin perheeni kanssa Belgiassa. Laventelia kasvoi ruukuissa kerrostaloasuntomme pikkuisella parvekkeella. Aina kun kukat alkoivat kukkia, huumaava tuoksu valtasi parvekkeen. Myöhemmin kesällä ja syksyllä keräsimme kuivat kukat pikkuisiin pusseihin ja laitoimme pussit vaatekaappeihin. Ah niitä muistoja.
   Nämä kuvissa esiintyvät kukat ovat ostettu Bulgariasta paikallisten pitämältä torilta muutama vuosi sitten. Vieläkin niistä lähtee tuota ihanaa tuoksua, joskin vain silloin, kun niihin koskee.

Roomalaiset käyttivät jo aikoja sitten laventelin kukkia lisättynä kylpyveteensä ja 1500-luvulla sitä alettiin käyttää rohtona. Tuoreesta tai kuivatusta laventelista tehty tee auttaa unettomuuteen, ruoansulatusvaivoihin ja päänsärkyyn (kerrotaan ettei laventelipelloilla työskentelevät ihmiset ikinä kärsi päänsärystä). Kasvin sisältämä eteerinen öljy tappaa bakteereja, ehkäisee ihotulehduksia ja edistää haavojen arpeutumista. Se on siis oiva lääke ulkoisesti käytettynä pieniin palovammoihin, auringonpolttamiin sekä hyönteistenpistoihin.

          Aivan ihana kasvi siis! Laventelintuoksuista maanantaita kaikille :)

Ei keväästä tietoakaan

Tänään ensimmäisellä vilkauksellani ulos huomasin, että kova pakkanen oli tehnyt ikkunaani suuren jääkidekuvion. On ihanaa katsella ikkunassa noin kaunista kuviota, vaikka se onkin kylmän talven merkki.
   Viimeksi tammikuun kylmimpinä aamuina heräsin jääkiteet ikkunassani. Ei maaliskuuhun sovi, että aurinko nousee jo aikaisin aamulla ja lämmittää, mutta silti lämpömittarissa lukee -15. Kuulemma kylmin maaliskuu sataan vuoteen. Ei kiva. Toivottavasti se tarkoittaa, että kesä on superlämmin! ;)

Mahtavaa lauantaita! 

Vessan sienältä lainattua

Leffateatteri, koulu, stocmannin wc. Varmasti monet ovat huomanneet, että yleiset vessat ovat täyttyneet ihmisten syvimmillä mietteillä, ihastuksen kohteiden nimillä ja mitä tyhmimmillä kirjoituksilla.
En ole aikaisemmin törmännyt yhteenkään postaukseen, joka käsittelisi vessojen seinille raapustelua. Siksi päätin kirjoittaa aiheesta, sillä ansaitseehan hauskat ja mielenkiintoiset tekstit päästä julkaistuiksi!

    Miksi juuri vessat? Mikä siinä houkuttaa? Ehkä se, että wc:n seinille kirjoittelusta ei oikein voi jäädä kiinni, eikä muut saa tietää kuka minkäkin tekstin on seinään ikuistanut. Vankiloissakin vessojen kautta kommunikoidaan ehkä samoista syistä, mutta varmuuden vuoksi vielä salakielellä.
    Nämä lyhyet elämänohjeet ovat välillä todellakin liikuttavia, ne piristävät päivän ja saavat jopa oikeasti ajattelemaan. Seinillä puidaan homojen oikeuksia ja uuden elokuvan juonenkäännettä sekä mietitään, että saako kaverin exään koskea. Tosin ei ole yhtäkään sellaista vessaa, jossa kaikki tekstit olisivat positiivisia ja mietiskeleviä. Aina löytyy niitä niitä tyhmiä seinillerustaajia, jotka ovat huonona päivänään mennyt haukkumaan toisen lempibändiä ja kiroilemaan seinille. Hmph, sellaiset kirjoitukset tekevät muidenkin päivästä huonomman.
    Kaikkialla seinille kirjoittelu on kuitenkin kiellettyä, ja aina uusien tekstien täyttäessä seinät ne maalataan uudelleen tai puhdistetaan superaineilla. Eikö muutamia tekstejä voisi säilyttää ja poistaa vain typerimmät? Laidasta laitaan olevat tekstit luovat pohdiskelevan, hupaisan ja joskus loukkaavankin kokonaisuuden, jolta kukaan vessassa silmät auki käyvä ei voi välttyä.
    Yksi mieleenpainuvimmista lausahduksista on "Olet joskus ollut maailman nuorin ihminen.". Tätä lausetta mietin hetken, jonka jälkeen purskahdin nauramaan.

Vessojen seiniltä viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua kaikille! :-)