Viime viikonloppuna ei tullut voittoa tai edes mitaleita jääkiekon mm-kisoista tai euroviisuista. Mutta Suomen häviöistäkin huolimatta nautin kiireisten parin päivän jokaisesta hetkestä, sillä Turun seudun Tanssioppilaitoksella oli jokavuotinen kevätnäytös, jossa olin mukana. Joka vuosi pidetään myös joulunäytös, mutta tämä ennen kesälomaa pidettävä show on aina hieman suurempi juttu. Keväisin tanssien ympärille kehitetään mukaansatempaava tarina, jossa erailaisilla ryhmillä, kuten jazzilla, baletilla, nykytanssilla ja breikillä on oma tärkeä osansa.
Tällä kertaa tarina kertoi perheestä, joka lähtee lomamatkalle ensin Pariisiin ja sitten Ranskan Rivieralle. Perheen mukana mentiin lentokentälle, uimakouluun, oopperaan ja lomadiskoon. Oli lähtöselvitysmiehiä, lentoemäntiä, museon patsaita ja diivoja rannalla. Useimmat balettiesitykset tapahtuivat oopperassa, jossa esitettiin kohtia rakastetuista baleteista.
Tällä kertaa todella kiireisten vaihtojen, lakan hajun ja vessajonojen lisäksi konserttitalolla oli todella kuuma. Pukuhuoneemme oli kuin lievä sauna, jossa haisi tunkkaiselle ja oli tungettu täyteen tavaraa. Se ei kuitenkaan latistanut ryhmämme hyvää mieltä ja tunnelmaa. Se tunne, kun lavalla jännitys hälvenee, musiikki alkaa soida ja se vie mukanaan, on kuin huumetta. Onneksi näytöksiä oli neljä, joten jännittämistä riitti tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Kuitenkin vielä tämän viikon sunnuntaina balettiryhmämme suuntaa kohti Helsingin kansallisoopperaa ja BalettiPaletti tapahtumaa, jonne meidät valittiin videon perusteella. Ihanaa olla vielä yksi kokonainen päivä mahtavien ihmisten, nutturoiden ja meikkien parissa!
Kysyin tanssiryhmältäni, että mikä tekee näytöspäivistä elämän parhaita päiviä ja olen heidän kanssaan täysin samoilla linjoilla! Kiire, ilo, kaverit, tsemppi, tunnelma, jännitys, yhtenäisyyden tunne ja toisten auttaminen ovat näytöksien huippujuttuja.
Tämän postauksen kuvina on palasia baletistamme, jossa esitimme finaalin Sylfidistä sekä ihana, kaunis Emma, joka suostui kuvattavakseni♥
