Auringonlasku

Kuvia viime lapsenvahtireissulta. Innostuin yhdeksänvuotiaan Siirin kanssa kuvaamaan trampoliinihyppyjä auringonlaskua vasten. Vaikka oli jo myöhäinen ilta, oli ihanan lämmin. Nyt kesän kunniaksi ajattelin, että voisin toteuttaa toivepostauksia tässä loman aikana. Eikun kommenttiboksiin ehdottelemaan ;)

Mahtavaa juhannusta kaikille!♥

Vihdoin maisemissa

Nyt on rippileirit käyty ja juhlat juhlittu. Mahtava leiri ja ihanat juhlat! Kiirettä on tässä kesäloman ensimmäiset pari viikkoa ollut jo koko vuoden tarpeiksi. Heti leirikassit purettuani lähdin kolmeksi päiväksi lapsenvahdiksi ihanille villeille serkuilleni, jonka jälkeen kotona alkoi valtava siivoaminen juhlia varten. Hermoilusta huolimatta kaikki sujui mainiosti, joskin ruokaa oli taas aivan liikaa. Onneksi seuraavan päivän kakkujämäkesteille tuli pari ystävääni ahmimaan loppuja ruokia.
    Kun näin mietin jälkikäteen, olen todella iloinen että kävin rippikoulun. Viime syksynä, kun ilmoittauduttiin olin kahden vaiheilla, mutta onneksi päätin mennä. Ensinnäkin sain tutustua leirin aikana vielä paremmin ihaniin uusiin ihmisiin, ja meillä oli todella hauskaa. Viimeisenä päivänä oli haikeat fiilikset. Nyt ainakin olen kokemuksia (ja rahaa) rikkaampi, sekä minusta voi tulla kummi ja saan mennä kirkossa naimisiin. Minulle nuo kaksi edellistä olivat yksiä hyviä syitä rippikoulun käymiselle, mutta suurta osaa kavereistani motivoi se raha, minkä sukulaiset antavat tämän suuren elämänvaiheen saavuttamisesta. Onhan rahaa aina kiva saada ja itsekin sain sitä ihan mukavasti ;) Se ei vain ollut minulle se ainut ja painavin syy.

Pääsimme ystävieni kanssa samana päivänä ripiltä :)

Minä ja ihana serkkuni♥

Kirkossa näki ensimmäistä kertaa muiden mekot, ja voi että, niin kauniita kaikilla. Harmittaa, kun tilaisuuksia, jonne pukea hieno mekko ei ole niin usein. Itse olen tyytyväinen omaan mekkooni, vaikka sitä sopivaa ja täydellistä etsittiinkin muutaman viikon ajan. Vaikeaa oli myös löytää siihen sopivat kengät. Hento vaaleanpunainen sävy, kaunis yläosa ja röyhelöinen helma saivat minut rakastumaan mekkoon. Äidilleni oli tärkeää, että siinä on olkaimet ja ettei se ole liian lyhyt. Minulla taas oli vaatimuksena, että se on vyötäröltä kireä. Onneksi etsintöjen tuloksena molemmat olivat tyytyväisiä :)

Vielä en ole täysin rentoon kesälomafiilikseen tämän kiireisen loman alun keskellä päässyt, mutta eiköhän tunnelmat minultakin irtoa juhannuksen mökkeilyn ja luvattujen hyvien ilmojen myötä. Täytyy kyllä sanoa, että tämän kauhean rumban jälkeen on ihana taas palata takaisin kirjoittamisen pariin. Minulla on niin paljon ideoita toteuttamatta ;)

Blogi hiljenee

Shhhhhh

Noniin nyt se kesäloma on vihdoin aloitettu ja toivottavasti kaikilla oli hyvät todistukset ;)
Kesäloman alkaminen tarkoittaa minulle sitä, että karkaan tänään rippileirille Harvan saareen, ja teille sitä, että postauksia ei kuulu yli viikkoon. Heti kun toivun kovasta menosta ja saamme rippijuhlajärjestelyt hoidettua, palaan pikimmiten blogin pariin. Toivottavasti nyt säät suosivat ulkona oleiluun ja aurinko lämmittäisi tuon 13-asteisen meriveden mahdollisiman nopeasti uimakelpoiseksi.

♥Hauskaa kesäloman ensimmäistä viikkoa♥

Onnea on kesäloman odotus

Nyt on viimeinen loppurutistus alkanut ennen kesälomaa. Oikeastaan tämä viimeinen viikko ei ole kovin raskas, kun kokeet on ohi ja numerot annettu. On kevätjuhlaharjoituksia, piknikkejä, askartelua ja erilaisia leikkejä, eli nyt voi tyytyväisenä vain ottaa lunkisti nämä seuraavat viisi päivää. Aikaiset herätykset ovat kyllä vielä vähän aikaa kiusana ja ne ovat yksi asia niiden monien muiden joukossa, joita en tule kesän aikana ikävöimään.
  Olen koko viikonlopun ja tämän päivän kauhistellut ajan kulumista. Olen kohta jo kuin äitini, joka usein suree, kun hänen pikkuvauvoistaan on jo kasvanut niin isoja. Varmasti minäkin aikuisena kauhistelen samoja juttuja. Suurista asioista huomaa helpoten ajan menneen niin nopeasti. Esimerkiksi tuntuu, kuin ykkösluokankin aloittamisesta olisi vain pari vuotta, vaikka todellisuudessa vuosia on vierähtänyt jo melkein yhdeksän. Tätä postausta kirjoittaessani kesään oli vielä 66 päivää ja nyt on enää viisi. Käsittämätöntä. Ihan kuin joulu ja hiihtoloma olisivat olleet eilen, ja ihan kuin viime todistuksen saamisesta olisi viikko. Muistan hyvin, kun vuosi sitten viimeisenä koulupäivänä oli suunnilleen 12 astetta lämmintä ja vettä satoi kaatamalla. Toivottavasti tämän vuoden loman alku sujuisi kesäisemmissä merkeissä.
 

Minulla on kyllä suuret odotukset tämän kesän ilmoille, koska viime kesä oli niiden osalta aivan surkea. Hyvää lupaa ainakin sanonta, että jos huhtikuussa on vielä pipokeli, tulee kesästä lämmin ja aurinkoinen. Ja kyllähän ainakin meillä täällä Turussa oli huhtikuun alussa vielä niin kylmä, että ihana Förimme ei edes pystynyt kulkemaan liian suurien jäämöhkäleiden vuoksi. Mummojen, lasten ja rattaiden kanssa liikkuvien oli vaikeaa hypätä puolimetrisen railon yli, joten pakkohan lautta oli laittaa hetkeksi tauolle odottamaan jäiden sulamista.
   Odotan myös älyttömästi kotimaisia herneitä ja mansikoita, auringonlaskuja, uimista, onkimista, mökkeilyä ja paljon muuta. Kesällä on nimittäin rutkasti asioita, joita ei voi tehdä muina vuodenaikoina. Esimerkiksi souteleminen peilityynellä merellä tuskin onnistuu pakkaskeleillä. Tai auringon ottaminen bikineissä marraskuisella pihalla saa aikaan vain vilustumisen.
   Oi, olen taas ihan kesähuumassa. Niin kuin joka vuosi tähän samaan aikaan. Oli vielä pakko voimistaa tätä huumaa lisäilemällä tähänkin postaukseen ekstrakesäisiä kuvia. Hih ja hauskaa viikkoa kaikille!
   

On se niin ihanaa kun kaikkialla kukkii♥



Rakas äiti

Pikkuveljeni kanssa hemmottelimme tänään äitiämme kukilla, lahjakortilla sekä aamupalalla sänkyyn. On se kivaa nähdä toisen ihastunut ilme, kun on nähnyt paljon vaivaa kortin tekemiseen. Innostuin nimittäin eilen näpertelemään oikein olan takaa erilaisia kortteja ;) 
Myöhemmin päivällä kiersimme isoäideillä kahvilla ja pullalla. Että osaakin mansikkakakku olla hyvää.

   Muistan, kun pienenä, ehkä nelivuotiaana minullekin sanottiin hyvää äitienpäivää, sillä olin rakkaan nukkeni Auroran äiti. Kanniskelin häntä aina mukanani, syötin ja laitoin nukkumaan, kunnes vanhenin ja nukke vaihtui bratzeihin ja littlest pet shopin eläinukkeleihin. Onneksi oma äitini on aina paikalla kun tarvitsen häntä, eikä vaihda minua tai pikkuveljeäni uuteen leluun. Vaikka suhde äitiin voi olla rosoinen ja riitaisa, hän on aina olemassa.
Rakastan äitiäni paljon, mutta välillä hän ärsyttää minua niin, että voisin repiä hiukset päästä. Myös jos teen jotain typerää tai sanon pahasti, hän antaa aina anteeksi. Hän on esikuvani ♥

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille♥

Sunny day

Kristiina Wheeler - Sunny Day

Päivän kuva

   Nyt mielessä: hiekkaranta ja aurinkovarjot

Oih

  Miettikää. Pian kesä on jo täällä. 56 päivää.