Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoituksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoituksia. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Blogi hiljenee

Shhhhhh

Noniin nyt se kesäloma on vihdoin aloitettu ja toivottavasti kaikilla oli hyvät todistukset ;)
Kesäloman alkaminen tarkoittaa minulle sitä, että karkaan tänään rippileirille Harvan saareen, ja teille sitä, että postauksia ei kuulu yli viikkoon. Heti kun toivun kovasta menosta ja saamme rippijuhlajärjestelyt hoidettua, palaan pikimmiten blogin pariin. Toivottavasti nyt säät suosivat ulkona oleiluun ja aurinko lämmittäisi tuon 13-asteisen meriveden mahdollisiman nopeasti uimakelpoiseksi.

♥Hauskaa kesäloman ensimmäistä viikkoa♥

torstai 30. toukokuuta 2013

Torstain oivallukset


 1. Ikkunoiden pesu on aina yhtä kamalaa.
Kyllä nyt kiiltää, mutta se on itkun, turhautumisen ja raskaan työn tulos. Ikkunoiden peseminen on minulle jo viime vuosilta tuttua, sillä olen tehnyt sitä rahan saamisen toivossa. Viime vuonna lupailinkin jo itselleni, etten tee sitä kamalaa ja pikkutarkkaa hommaa enää koskaan. No kuinkas kävikään, tänään olen taas parkunut ärsyttäviä likaraitoja ja hinkannut tahroja niin että kuntoilusta kävisi. Matti kaipasi kaveria kukkaroon, joten olihan minun pakko hankkia vähän taskurahaa lupauksestani huolimatta.

 2. Kiireessä tulee valittua hauskimmat vaatteet.
Aamulla herättyäni liian myöhään, oli vaatekaapista pakko vain heittää jotain päälle ja juosta bussiin. Käteen osui tällä kertaa ohut ja kevyt musta mekko, pallokuvioiset legginsit ja pinkit converset. Tulihan siitä ihan hauska ja pirtsakka yhdistelmä, sopivan viileä tuohon suorastaan trooppiseen ilmaan.



 3. Siivoamisen aloittaminen on huomattavasti helpompaa vihaisena.
Kynnys aloittaa siivoaminen on minulla todella suuri. Lykkään sitä aina viikkoja eteenpäin ja vaatteita ehtii kerääntyä lattioille ja tuolien selkämyksille. Varmaan kolme viikkoa siirrettyäni huoneen siivoamista tein sen tänään ikkunanpesun ohessa. Olin niin vihainen ikkunoille, niihin kakkaaville linnuille, äidille ja kaikelle mahdolliselle, että energiaa siivoamiseen tuli kuin tyhjästä. Kymmenen minuuttia ja sekin homma oli pois alta. Täytyisi olla useammin vihainen ;)

 4. Kännykän kadottaminen on yksinkertaisempaa kuin sen löytäminen.
Tämän asian olen oikeastaan oivaltanut jo ensimmäisestä kännykästäni lähtien, mutta viimeisen vuoden aikana olen kadottanut sen vähintään kerran päivässä. Pahin tilanne on aina aamuisin, jolloin heräämisen jälkeen kuljetan kännykän jonnekin, ja kun pitäisi lähteä, en muista minne sen viimeksi laitoin piilotin. Se on öisin aina äänettömällä, joten kun se katoaa, ei siihen soittaminen auta. Tänään opin sen oikein kantapään kautta ja päätin, että heti kun herään, laitan äänet päälle enkä kuljettele kännykkää unenpöpperössä mihinkään. Kiireisenä ei ole aikaa etsiä.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Onnea on pieni kehu



Kehuja on aina kiva saada. Vai olenko väärässä? ;)
Yhtenä tylsänä sunnuntaina olin suorittamassa rippikouluvelvollisuuksia ekstraväsyneenä ja tylsistyneenä. Tilaisuuden jälkeen eräs mummo tuli kehumaan kampaustani. Hän kertoi, että oli koko tilaisuuden ajan katsellut ja ihastellut lettisysteemiäni. Kyllä pieni kehu teki päivästäni heti paljon paremman ja unohdin kirkossa olemisen tylsyyden!


Jotenkin sen tuntemattoman ihmisen kehu painuu paremmin mieleen kuin ystävien ei sillä ettei ne tuntuisi kivoilta. Läheisten ihmisten hienoja vaatteita tai silmämeikkiä on tavallaan helpompi ylistää kuin ventovieraiden. Vaikka puhelias hölöttelijä olenkin, en oikeastaan ole kymmentä kertaa enempää ventovieraita kehunut. Se on surullista, sillä pienellä lauseella on niin suuri vaikutus. Hienon laukun nähtyäni suomalaisten ujous ja jurous voittaa, enkä uskalla mennä tämän henkilön asusteita kehumaan. Siksi olenkin nyt päättänyt rohkaistua ja piristää jonkun päivää sanomalla esimerkiksi hänen kenkiään hienoiksi. Aion aloittaa kokeiluni varovasti puolitutuista ja edetä sitten ventovieraisiin :)
   Kehu päivässä pitää ihmisen hyvällä päällä, eikö?


Suloista alkuviikkoa, muruset! ♥

torstai 25. huhtikuuta 2013

Ei saa kaahailla


Kuva kertookin kaiken. Niin totta. Fiksut ajaa hitaasti.

Onko teidän mielestänne ihminen, joka haluaa olla cool ja ajaa 150km/h viidenkympin alueella, fiksu? Tai rattijuopot, ovatko he fiksuja sillä hetkellä, kun päättävät humalatilassa ajaa autoa? Entä kiukkuiset ohittelijakaahailijat?
Ei, he eivät ole fiksuja. Tai ainakin heiltä on hetkeksi vintti pimennyt.

Tähän postaukseen minua innoitti tuo kuva, ja se puhelimessa puhuva, kalju, silmälasipäinen mies, joka meinasi tänään ajaa päälleni. Ehtisin juuri ja juuri hypätä sivuun niin, ettei mitään tapahtunut, mutta sydänkohtaus oli lähellä. Huhhuh ja keskarinnäyttö hänelle.

Turvallista loppuviikkoa! :)


torstai 18. huhtikuuta 2013

Te olette kauniita


Tiesitkö, että 90 prosenttia naisista mieltää kehonsa 25 prosenttia suuremmaksi, kuin se todellisuudessa on? Tiesitkö myös, että vain 4 prosenttia naisista pitää itseään kauniina?
Eikö kuulostakin surulliselta?


Mielestäni kauneus on katsojan silmissä ja välillä olemme itse sokeita omalle kauneudellemme.
Aidoista ihmisistä mainoksissaan tutuksi tulleelta Dovelta on tullut ajatuksia herättävä video, joka pysäyttää miettimään kannattaako suhtautua itseensä niin kriittisesti. Videolla yksi nainen kerrallaan viedään verhon taakse malliksi. Hän kuvailee itseään taiteilijalle, joka ei näe mallia ja piirtää kasvokuvan kuulemansa perusteella. Toinen kuva piirretään niin, että eri ihminen kuvailee samaa naista piirtäjälle. Kun kuvat näytetään, ne ovat todella erilaisia. Vieraan ihmisen kuvailema on kauniimpi ja naisten käsitys omasta kauneudestaan on paljon vähättelevämpi ja ankarampi.

 

 
Eikös muuten sanota, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana? Minun mielestäni se ei ole totta. Kaikki ihmiset ovat kauniita ulkoisista seikoista riippumatta, koska kauneus on kiinni asenteesta, mielialasta ja muista ominaisuuksista. Vanha ihminen rypyistään huolimatta on todella kaunis. Ihminen voi myös olla kaunis sisältäpäin.

 
Jokainen meistä on erilainen ja sitä ei voi muuttaa. On mahdotonta yrittää mahtua yhteiskunnan luomaan muottiin, ja taistella luonnollista kokoaan ja piirteitään vastaan.
 Oman mielensä ja kroppansa kanssa joutuu elämään elämän loppuun asti. Siksi itsensä kanssa kannattaa solmia sopimus, ettei murehdi turhia ja hyväksyy kehonsa sellaisenaan. Lähes jokaisella on välillä ajatuksia että voisi olla kiinteämpi, povekkaampi, kauniimpi, omistaa pidemmät ripset tai täyteläisemmät huulet. Mutta niistä stressaaminen pitää jättää vähemmälle. Olet kaunis.



Happoradio, Te olette kauniita

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Onnea on Agatha Christien dekkarit


Olen monet tunnit elämästäni viettänyt Agatha Christien dekkarien parissa. Belgialainen Hercule Poirot sekä englantilainen Neiti Marple tempaavat mukaansa murhamysteereilllään.
    Siksi olinkin niin iloinen isoisäni kysyessä haluaisinko hänen 70-luvulta kirjakerhosta saamansa Agatha Christiet omakseni. No tietenkin! Hän oli vuosikymmenten nipottamisen ja painostuksen ansiosta vihdoin saanut aloitettua rönsyilevän kirjakokoelmansa karsimisen. Joskin into loppui yhden hyllyn jälkeen. Hänen lahjoittamistaan seitsämästä kirjasta aikaisemmin minulle oli tullut tutuksi vain yksi, mutta kirjan voi lukea aina uudestaan, eikö?
   
Christien Poiroteista ja Marpleista on tehty elokuvia, joita esitetään välillä ylen kanavilla. Mielestäni ne ovat hyviä, joskin hieman pitkiä. Tunnelma kirjoissa ja elokuvissa on ihanan vanhanaikainen ja jännittynyt, sekä pullea, viiksekäs ja aksentilla puhuva Hercule Poirot on ihana hahmo!


Mielestäni paras Agatha Christien kirja on klassikko Kymmenen pientä neekeripoikaa eli nykyiseltä nimeltään Eikä yksikään pelastunut. Sitä lukiessa tulee hulluksi, eikä kirjaa voi laskea käsistä ennen loppuratkaisua.
Kirjan juonen pohjana on vanha englantilainen lastenloru:

"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,
kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään."




sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Koirakuumeinen ilmoittautuu


Olen tässä viime päivinä ollut koiravahtina Felixille ja ai että, kyllä koirat vaan ovat niin suloisia ja älykkäitä eläimiä. Vollotan varmaan silmät päästäni kun omistajat hakevat sen kotiin.

   Tästä kiltistä nallekarhusta kuoriutuu oikea uros tosipaikan tullen. Tänään aamulenkillä ollessamme otin hihnan irti ja istutin koiran kivelle, jotta saisin otettua pari kuvaa. No, eikös se kuvaussession loputtua lähtenytkin kovaa vauhtia polkua eteenpäin lajitoverin luokse. Lajitoverilla oli juoksuaika ja Felix oli ihan sekaisin tästä tytöstä. Rakkaus ei kuitenkaan kestänyt. Surullista.
   Niin paljon noista lenkeistä tykkään, että voisin mennä vaikka kymmenen kertaa päivässä jos vain aika riittäisi. Kesällä lenkit olisivat vielä mukavampia, kun ei ole märkää ja loskaa.
Eilen jouduin yökkien putsaamaan Felixin otsasta toisen koiran kakkaa, eikä edes se ei poistanut koirakuumettani ♥

Tämä ihanuus oli meillä myös joululomalla hoidossa.

Menen tästä nyt koiran kanssa ulos peuhaamaan. Ihanaa sunnuntaita kaikille!



torstai 11. huhtikuuta 2013

Salainen huulipunailija


 

Suhteeni huulipunaan on aikaisemmin ollut olematon. Olen elämäni aikana käyttänyt loppuun varmaan satoja erilaisia huulirasvoja ja -kiiltoja, mutta rohkeampiin väreihin en ole koskaan koskenut. Onhan huulipuna on oikeastaan aika pelottava juttu. Se voi tarttua vaatteisiin ja hampaisiin sekä se voi levitä. Se saa myös kasvot näyttämään niin erilaisilta, että tunnistaako kukaan enää? 
   Tiedän itse kuinka lapselliselta tämä kuulostaa, mutta olen kotona testaillut äitini huulipunia. Salaa. Peilailtuani hetken pyyhin sen pois. En tiedä mikä siinä eniten pelottaa, mutta en haluaisi näyttää liian laitetulta tai siltä, että olisin maalaillut huuliani puoli tuntia ennen lähtöä. Olen nyt pelostani huolimatta päättänyt ryhdistäytyä ja välillä laittaa hieman huulipunaa ihmisten ilmoille. En aloita kuitenkaan totutteluani yllä näkyvällä kirkkaan punaisella, vaan vaaleammilla sävyillä. Saa nyt nähdä miten käy, uskallanko.




Tietoiskuna tähän loppuun, että erään kyselyn mukaan amerikkalaisista naisista 80% käyttää huulipunaa, ja tyylikkäinä pidettyjen ranskalaisnaisten luku on vain 70%.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Onnea on kumisaappaat


Sadepäivistä pelastaa ihanat kumisaappaat. Se on täysi fakta.
Pirteän väriset tai hauskasti kuvioidut kumpparit piristää jo ihan eteisessäkin, mutta märillä keleillä ne saa vetää jalkaan. Voi sitä onnen tunnetta, kun saa palata lapsuuteen ja kävellä niin syvän vesilammikon läpi, että melkein vesi menee kengästä sisään. Myöhemmin voi naureskella typerille kavereille, joilla ei järki pelaa ja tulevat kangastossuissa loskasäähän. Siitäs saavat jos tulevat kipeiksi.
   Kumpparit ovat myös ajattomat sekä niitä voi käyttää vuoden ympäri vuodenajasta riippumatta. Kesällä ne ovat ihan ehdottomat mökillä ja marjastamassa. Ei ainakaan käärme pääse puraisemaan.


Tällä hetkellä kaupoissa on jos jonkinlaisia kumisaappaita. On korollisia, värikkäitä, tyttömäisiä ja ratsastussaappaan näköisiä. Itse omistan ihanat Nokian HAI-saappaat, joihin olen täysin rakastunut. Pirteä violetti väri ja mukavuus takaavat sen, että voisin pitää niitä vaikka joka päivä, tennareista ja koroista viis.
   

torstai 4. huhtikuuta 2013

Sekaisinko?

Lentosuukko päästään pyörällä olevalta kevätihmiseltä♥
Olen viime päivinä ollut todella väsynyt, laiska ja keskittymiskykyni on nollassa. Voi olla, että tuo kellojen siirtäminen vaikuttaa jotenkin, enkä ole saanut kunnolla nukuttua viime öinä. Pääsiäisloman takia tuntui maanantaikin katoavan kokonaan.
    Miksi kellojen siirtämisessä vain se yksi tunti tuntuu niin suurelta? Matkaltakin tullessa monen tunnin aikaero tasoittuu ainakin minulla yllättävän nopeasti, joten ihmettelen miksi tästä yhdestä tunnista on niin vaikea päästä yli?  Jostain luin, että kellojen siirtäminen aiheuttaa sydänkohtauksia ja unirytmi voi olla jopa viikon sekaisin. Venäjä ainakin on luopunut siitä kokonaan, kun aiheuttaa ihmisille niin
paljon stressiä. Miksei siis Suomikin?
   Jos ei millään meinaa muistaa, että kumpaan suuntaan sitä kelloa pitäisi siirtää, niin hyvä muistisääntö on aina saman vuoden kesään päin. Eli keväällä eteenpäin ja syksyllä taaksepäin.







Kai täällä on muitakin kevätsekoilijoita, vai olenko ainoa?
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Miksi?




1. Miksi näppäimistön kirjaimet eivät ole aakkosjärjestyksessä?

2. Miksi luomu on kallista?

3. Miksi ranska on niin vaikea mutta kaunis kieli?

4. Miksi herätyskello soi aina liian aikaisin?

5. Miksi kuvat itsestä ei ikinä onnistu?

6. Miksi lumihiutaleet ovat erilaisia?

7. Miksi kesällä aika kuluu niin nopeasti?

8. Miksi on köyhyyttä?

9. Miksi kasveilla ei ole tunteita?

10. Miksi arvonnoissa ei ikinä voita mitään?




11. Miksi kaakao on hyvää?

12. Miksi pistaasipähkinät ovat niin kalliita?

13. Miksi on niin helppoa löytää alennusmyynneistä jotain turhaa?

14. Miksi tatuointeja otetaan?

15. Miksi kaikki pyöreät kivet ovat vastustamattomia?

15. Miksi ihana biisi loppuu liian nopeasti?

16. Miksi kaikki pakollinen tuntuu tyhmältä?

17. Miksi salaatinlehdet ovat pahoja?

18. Miksi en osaa piirtää?

19. Miksi on ilkeitä ihmisiä?

20. Miksi tupakka on keksitty?

                                   

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Onnea on salmiakki


Rakastan salmiakkia. Siinä on asennetta. Se on meidän suomalaisten juttu vähän samalla tavalla kuin ruisleipä ja sauna, eikä minkään muun maan valmistama salmiakki ole yhtä hyvää kuin kotimainen. Ruotsalainen salmiakki on makeampaa ja tanskalainen taas suolaisempaa. Naiset syövät sitä miehiä enemmän.
   Ehdottomia salmiakkilemppareitani ovat Halvan hieman suuremmat vinoneliöt sekä pienissä rasioissa apteekeissa myytävät Apteekin Salmiakki -rasiat. Tuo suolaisen ja makean yhdistelmä on vastustamaton. Mutta miksi ulkomaalaiset eivät pidä salmiakista? Se ihmetyttää hieman.


1960-luvulla salmiakista tuli muotia Salmiakkinappien ja Pantteripastillien myötä. Nykyään on salmiakkipastillien lisäksi tullut kauppoihin salmiakkijäätelöä, -jauhetta, -toffeeta  ja -purkkaa... Lista jatkuu loputtomiin. Salmiakkia käytetään nykyään myös leivonnassa. Tälle ihanalle tuotteelle on myös oma yhdistys: Suomen Salmiakkiyhdistys ry, joka valitsee joka vuosi Vuoden salmiakkituotteen.


sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

11




Aika hauska tällainen haaste! Minut haastoi blogin it's crazy Laura. Kiitos haasteesta! :)  

Ohjeet menee näin:
 

"Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista."

 

11 asiaa minusta

1. Rakastan valokuvaamista.
2. Olen asunut kolme vuotta Belgiassa.
3. Harrastan ratsastuksen lisäksi balettia ja jazztanssia.
4. Minulla on vakava kännykkäriippuvuus.
5. Lempivuodenaikani on ehdottomasti kevät.
6. Tuntuu, että olen melkein ainoa, joka ei pelkää verta, sisäelimiä
   ym perusällöttäviä juttuja.
7. Rakastan mustikoiden, puolukoiden ja sienien keräämistä.
8. En tykkää mansikkajäätelöstä.
9. Olen surkea punnerruksissa.
10. Olen onnellinen lemmikkihamsterin omistaja.
11. Olen enemmän syvällinen kuin pinnallinen ihminen.

Kysymykset minulle

1. Paras elokuva? 
- Apua, en osaa valita kahdesta lempparistani. Joko Notting Hill tai Vettä elefanteille.
 
2. Ikävöitkö ketään?

- Hmm, en oikeastaan. Pitäisiköhän?

3. Pystyisitkö olemaan kuukauden ilman kännykkää?

- En. 

  4. Minkälaisista/tyylisistä vaatteista tykkäät?
- Pidän aika klassisista vaatteista. Minulla ei oikeastaan ole mitenkään erikoinen tyyli, eli aika lailla massan mukana mennään.

5. Mikä on suurin haaveesi?

- Muuttaa joskus ulkomaille.

6. Minkälainen toivoisit olevasi 20 vuoden päästä?
- Toivoisin olevani ihanassa työssä, velaton ja rypytön :D

7. Paras kynsilakan väri?
- Ehdottomasti haalea pinkki.
 
8. TV. sarja/sarjat joita seuraat tällä hetkellä?

- Seuraan Täydellisten naisten uusintoja ja satunnaisesti muita sarjoja.
 
9. Mitä tekisit jos saisit 100 000e?

- Matkustaisin maailman ympäri.
 
10. Mitkä vaatteet sinulla on päällä tällä hetkellä?

- Raitasukkahousut ja neulemekko.
 
11. Missä asuisit mieluiten: Kerrostalossa, omakotitalossa vai rivitalossa?

- Omakotitalossa, jossa on iso puutarha.




11 kysymystä muille

1. Milloin ja miksi perustit blogin?
2. Mitä inhoat?
3. Mihin panostat: hiuksiin, meikkiin, kynsiin vai vaatteisiin?
4. Oletko tyttömäinen tyttö?
5. Oletko ajatellut haluavasi kauneusleikkaukseen? Miksi?
6. Suurin pelkosi?
7. Montako kaveria sinulla on facebookissa? 
8. Mikä asia sai sinut viimeksi hymyilemään?
9. Kuka koski sinua viimeksi?
10. Pidätkö naamiaisista?
11. Lempibiisi?


Haastetut blogit

small steps to happiness 

sparkling mornings

Roads of life 

A Drop In The Ocean 

Create your own happiness  

Pictures Of Our Lives

Dreamy moment 

Eerika - I Am Me 

Lace and leather 

Let It Be Beautiful 

Narikkatyttö 

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Elämänviisauksia




"Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä."

"Vihaamme joitakin ihmisiä siksi, että emme tunne heitä; emmekä opi heitä tuntemaan, koska vihaamme heitä."



"Pelokas kauhistuu ennen vaaraa, pelkuri vaaran hetkellä, rohkea vaaran mentyä ohi."

"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."

"Monet murehtivat ulkonäköään, mutta kukaan ei aivojaan."
 

"En ole koskaan ollut köyhä. Ainoastaan rahaton. Köyhyys on asenne, rahattomuus vain hetkellinen tilanne."

"Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin."


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ei saa huutaa


Tämä ihana teksti löytyi teipattuna kuusivuotiaan serkkuni oveen.
Otetaan tästä mallia ja ollaan oikeasti huutamatta ja kiroilematta kokonaisen päivän ajan! Monesti minultakin pääsee ihan huomaamatta pari rumaa sanaa, kun jotain ärsyttävää tapahtuu. Voisin edes opetella kirosanojen sijasta huutamaan esimerkiksi "vaaleanpunainen virtahepo" tai edes vähän parempi kuin ärräpää, "voihan pentele".
   Kerran Myytinmurtajat testasivat ohjelmassaan kauanko ihmiset pystyvät pitämään toista kättään jäämurskassa. Testihenkilöinä oli miehiä ja naisia, vaaleita ja tummia. Ensimmäisellä testikerralla oli käytössä kirosanat ja toisella hieman hempeämmät lausahdukset ja arvaatteko kumpien sanojen kanssa ihmiset kestivät kauemmin? No kirosanojen tietenkin.
   Ymmärrän toki myös, että jotkin ihmiset ovat luonteeltaan kovaäänisiä ja kielenkäytöltään roiseja. Sellaisista ihmisistä saa joskus hyökkäävän kuvan, vaikka he tarkoittaisivatkin pelkkää hyvää. Kannattaa siis antaa toisen puhua rahassa loppuun ja tutustua, ennen kuin tuomitsee ihmisen vihaiseksi tai ärsyyntyneeksi. Jos kuitenkin on vihaisella päällä, helposti tulee sanottua jotain sellaista, jota katuu myöhemmin. Kannattaa aina ajatella ennen kuin päästää sammakoita suustaan.
   Päivän ohjeeni onkin tänään, että kun itsellä meinaa kiehahtaa yli, pitää vain hengittää syvään tai laskea viiteen.

Rauhallista pitkäperjantaita kaikille! :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Onnea on laventelin tuoksu

Nyt tämän blogin perustettuani olen miettinyt paljon, että mistä asioista kirjoittaisin. Mistä tulisi se mun juttu, jolla erotun bloggaajana enkä katoa massaan?
   Ajattelin aloittaa sellaisen tavan, että kirjoitan joka viikko "Onnea on" -postauksen, jossa kerron yhdestä pienestä asiasta, josta olen onnellinen tai johon olen muuten vain ihastunut.

Tällä kertaa aiheenani on niinkin ihana asia kuin laventeli.
Ensimmäiset muistoni näistä ihanista violeteista kukista ovat kun olin neljä-vuotias ja asuin perheeni kanssa Belgiassa. Laventelia kasvoi ruukuissa kerrostaloasuntomme pikkuisella parvekkeella. Aina kun kukat alkoivat kukkia, huumaava tuoksu valtasi parvekkeen. Myöhemmin kesällä ja syksyllä keräsimme kuivat kukat pikkuisiin pusseihin ja laitoimme pussit vaatekaappeihin. Ah niitä muistoja.
   Nämä kuvissa esiintyvät kukat ovat ostettu Bulgariasta paikallisten pitämältä torilta muutama vuosi sitten. Vieläkin niistä lähtee tuota ihanaa tuoksua, joskin vain silloin, kun niihin koskee.

Roomalaiset käyttivät jo aikoja sitten laventelin kukkia lisättynä kylpyveteensä ja 1500-luvulla sitä alettiin käyttää rohtona. Tuoreesta tai kuivatusta laventelista tehty tee auttaa unettomuuteen, ruoansulatusvaivoihin ja päänsärkyyn (kerrotaan ettei laventelipelloilla työskentelevät ihmiset ikinä kärsi päänsärystä). Kasvin sisältämä eteerinen öljy tappaa bakteereja, ehkäisee ihotulehduksia ja edistää haavojen arpeutumista. Se on siis oiva lääke ulkoisesti käytettynä pieniin palovammoihin, auringonpolttamiin sekä hyönteistenpistoihin.

          Aivan ihana kasvi siis! Laventelintuoksuista maanantaita kaikille :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Vessan sienältä lainattua


Leffateatteri, koulu, stocmannin wc. Varmasti monet ovat huomanneet, että yleiset vessat ovat täyttyneet ihmisten syvimmillä mietteillä, ihastuksen kohteiden nimillä ja mitä tyhmimmillä kirjoituksilla.
En ole aikaisemmin törmännyt yhteenkään postaukseen, joka käsittelisi vessojen seinille raapustelua. Siksi päätin kirjoittaa aiheesta, sillä ansaitseehan hauskat ja mielenkiintoiset tekstit päästä julkaistuiksi!


    Miksi juuri vessat? Mikä siinä houkuttaa? Ehkä se, että wc:n seinille kirjoittelusta ei oikein voi jäädä kiinni, eikä muut saa tietää kuka minkäkin tekstin on seinään ikuistanut. Vankiloissakin vessojen kautta kommunikoidaan ehkä samoista syistä, mutta varmuuden vuoksi vielä salakielellä.
    Nämä lyhyet elämänohjeet ovat välillä todellakin liikuttavia, ne piristävät päivän ja saavat jopa oikeasti ajattelemaan. Seinillä puidaan homojen oikeuksia ja uuden elokuvan juonenkäännettä sekä mietitään, että saako kaverin exään koskea. Tosin ei ole yhtäkään sellaista vessaa, jossa kaikki tekstit olisivat positiivisia ja mietiskeleviä. Aina löytyy niitä niitä tyhmiä seinillerustaajia, jotka ovat huonona päivänään mennyt haukkumaan toisen lempibändiä ja kiroilemaan seinille. Hmph, sellaiset kirjoitukset tekevät muidenkin päivästä huonomman.
    Kaikkialla seinille kirjoittelu on kuitenkin kiellettyä, ja aina uusien tekstien täyttäessä seinät ne maalataan uudelleen tai puhdistetaan superaineilla. Eikö muutamia tekstejä voisi säilyttää ja poistaa vain typerimmät? Laidasta laitaan olevat tekstit luovat pohdiskelevan, hupaisan ja joskus loukkaavankin kokonaisuuden, jolta kukaan vessassa silmät auki käyvä ei voi välttyä.
    Yksi mieleenpainuvimmista lausahduksista on "Olet joskus ollut maailman nuorin ihminen.". Tätä lausetta mietin hetken, jonka jälkeen purskahdin nauramaan.

Vessojen seiniltä viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua kaikille! :-)