Miksi?

1. Miksi silloin, kun toivoo sattumalta tapaavansa jonkun ihmisen, ei tapaa häntä ja kun ei toivo eikä ole valmistautunut siihen, hänet tapaa?

2. Miksi toisten kadehtiminen on liian helppoa?

3. Miksi vihreä on niin raikas väri?

4. Miksi kynsilakan kuivumista on vaikeaa odottaa?

5. Miksi kaikki hyvä on epäterveellistä?

6. Miksi roskakorin tyhjentäminen on niin ylitsepääsemätöntä?

7. Miksi itsensä nolaa juuri silloin, kun pitäisi antaa itsestään hyvä vaikutelma?

8. Miksi anteeksiantaminen on helpompaa kuin anteeksipyytäminen?

9. Miksi patterin akku loppuu kaukosäätimestä tai hiirestä pahimmalla hetkellä?

10. Miksi erilaisia tavoitteita ja projekteja on helpompi aloittaa kuin lopettaa?

11. Miksi ihmisillä on tarve keräillä jotakin?

12. Miksi lahjakortteja ei ikinä muista käyttää?

13. Miksi alamäki tarkoittaa elämässä vastoinkäymisiä vaikka se on oikeasti helpoin ja kevyin kulkea?

14. Miksi joidenkin asioiden sisäistämisessä menee kauemmin kuin toisten?

15. Miksi välillä tuntuu, että toisen onni on omasta pois?

16. Miksi hienoja purkkeja ei raaski avata?

17. Miksi merkkipäivät unohtaa helposti?

17. Miksi asioiden suunnittelu on helpompaa kuin toteuttaminen?

18. Miksi toisen kännykkä on aina hienompi kuin oma?

19. Miksi jokin tuoksu on toisen mielestä hyvä ja toisen mielestä ei?

20. Miksi korviksista kadottaa aina takaosat?

Torstain oivallukset

 1. Ikkunoiden pesu on aina yhtä kamalaa.
Kyllä nyt kiiltää, mutta se on itkun, turhautumisen ja raskaan työn tulos. Ikkunoiden peseminen on minulle jo viime vuosilta tuttua, sillä olen tehnyt sitä rahan saamisen toivossa. Viime vuonna lupailinkin jo itselleni, etten tee sitä kamalaa ja pikkutarkkaa hommaa enää koskaan. No kuinkas kävikään, tänään olen taas parkunut ärsyttäviä likaraitoja ja hinkannut tahroja niin että kuntoilusta kävisi. Matti kaipasi kaveria kukkaroon, joten olihan minun pakko hankkia vähän taskurahaa lupauksestani huolimatta.

 2. Kiireessä tulee valittua hauskimmat vaatteet.
Aamulla herättyäni liian myöhään, oli vaatekaapista pakko vain heittää jotain päälle ja juosta bussiin. Käteen osui tällä kertaa ohut ja kevyt musta mekko, pallokuvioiset legginsit ja pinkit converset. Tulihan siitä ihan hauska ja pirtsakka yhdistelmä, sopivan viileä tuohon suorastaan trooppiseen ilmaan.

 3. Siivoamisen aloittaminen on huomattavasti helpompaa vihaisena.
Kynnys aloittaa siivoaminen on minulla todella suuri. Lykkään sitä aina viikkoja eteenpäin ja vaatteita ehtii kerääntyä lattioille ja tuolien selkämyksille. Varmaan kolme viikkoa siirrettyäni huoneen siivoamista tein sen tänään ikkunanpesun ohessa. Olin niin vihainen ikkunoille, niihin kakkaaville linnuille, äidille ja kaikelle mahdolliselle, että energiaa siivoamiseen tuli kuin tyhjästä. Kymmenen minuuttia ja sekin homma oli pois alta. Täytyisi olla useammin vihainen ;)

 4. Kännykän kadottaminen on yksinkertaisempaa kuin sen löytäminen.
Tämän asian olen oikeastaan oivaltanut jo ensimmäisestä kännykästäni lähtien, mutta viimeisen vuoden aikana olen kadottanut sen vähintään kerran päivässä. Pahin tilanne on aina aamuisin, jolloin heräämisen jälkeen kuljetan kännykän jonnekin, ja kun pitäisi lähteä, en muista minne sen viimeksi laitoin piilotin. Se on öisin aina äänettömällä, joten kun se katoaa, ei siihen soittaminen auta. Tänään opin sen oikein kantapään kautta ja päätin, että heti kun herään, laitan äänet päälle enkä kuljettele kännykkää unenpöpperössä mihinkään. Kiireisenä ei ole aikaa etsiä.

Onnea on kesäloman odotus

Nyt on viimeinen loppurutistus alkanut ennen kesälomaa. Oikeastaan tämä viimeinen viikko ei ole kovin raskas, kun kokeet on ohi ja numerot annettu. On kevätjuhlaharjoituksia, piknikkejä, askartelua ja erilaisia leikkejä, eli nyt voi tyytyväisenä vain ottaa lunkisti nämä seuraavat viisi päivää. Aikaiset herätykset ovat kyllä vielä vähän aikaa kiusana ja ne ovat yksi asia niiden monien muiden joukossa, joita en tule kesän aikana ikävöimään.
  Olen koko viikonlopun ja tämän päivän kauhistellut ajan kulumista. Olen kohta jo kuin äitini, joka usein suree, kun hänen pikkuvauvoistaan on jo kasvanut niin isoja. Varmasti minäkin aikuisena kauhistelen samoja juttuja. Suurista asioista huomaa helpoten ajan menneen niin nopeasti. Esimerkiksi tuntuu, kuin ykkösluokankin aloittamisesta olisi vain pari vuotta, vaikka todellisuudessa vuosia on vierähtänyt jo melkein yhdeksän. Tätä postausta kirjoittaessani kesään oli vielä 66 päivää ja nyt on enää viisi. Käsittämätöntä. Ihan kuin joulu ja hiihtoloma olisivat olleet eilen, ja ihan kuin viime todistuksen saamisesta olisi viikko. Muistan hyvin, kun vuosi sitten viimeisenä koulupäivänä oli suunnilleen 12 astetta lämmintä ja vettä satoi kaatamalla. Toivottavasti tämän vuoden loman alku sujuisi kesäisemmissä merkeissä.
 

Minulla on kyllä suuret odotukset tämän kesän ilmoille, koska viime kesä oli niiden osalta aivan surkea. Hyvää lupaa ainakin sanonta, että jos huhtikuussa on vielä pipokeli, tulee kesästä lämmin ja aurinkoinen. Ja kyllähän ainakin meillä täällä Turussa oli huhtikuun alussa vielä niin kylmä, että ihana Förimme ei edes pystynyt kulkemaan liian suurien jäämöhkäleiden vuoksi. Mummojen, lasten ja rattaiden kanssa liikkuvien oli vaikeaa hypätä puolimetrisen railon yli, joten pakkohan lautta oli laittaa hetkeksi tauolle odottamaan jäiden sulamista.
   Odotan myös älyttömästi kotimaisia herneitä ja mansikoita, auringonlaskuja, uimista, onkimista, mökkeilyä ja paljon muuta. Kesällä on nimittäin rutkasti asioita, joita ei voi tehdä muina vuodenaikoina. Esimerkiksi souteleminen peilityynellä merellä tuskin onnistuu pakkaskeleillä. Tai auringon ottaminen bikineissä marraskuisella pihalla saa aikaan vain vilustumisen.
   Oi, olen taas ihan kesähuumassa. Niin kuin joka vuosi tähän samaan aikaan. Oli vielä pakko voimistaa tätä huumaa lisäilemällä tähänkin postaukseen ekstrakesäisiä kuvia. Hih ja hauskaa viikkoa kaikille!
   

On se niin ihanaa kun kaikkialla kukkii♥



Vohvelit = NAM

Eilen tuli taas saunottua (lue: ahmittua vohveleita) isovanhempien luona. Meille on muodostunut sellainen ihana tapa, että aina saunomisen jälkeen isoäitini paistaa meille joko vohveleita tai lettuja. Viime kerrasta oli jo niin paljon aikaa, että olin suorastaan unohtanut nuo mainiot herkut. Niihin liittyy paljon muistoja kesäilloista ja lapsuudesta. Omien lukuisien vohvelikokeilujeni tuloksena suosikkiyhdistelmäkseni on muodostunut vohveli hunajalla ja hyvänä kakkosena mansikkahillolla. Lettuja ja vohveleitahan voi syödä myös suolaisilla täytteillä, mutta itse siirryn aina suoraan makeampiin vaihtoehtoihin ;)

Mitkä ovat teidän lempparitäytteenne?

Joskus kun olen itse yrittänyt esimerkiksi isänpäivän aamuna väkerrellä herkullisia aamiasvohveleita, on niistä tullut ihan löllöjä ja oudon makuisia. Voi olla kenties että ripauksesta suolaa muuttui vahingossa ruokalusikallinen ja vohvelit jäivät raaoiksi, mutta ei siitä sen enempää. En tiedä mikä niistä isoäidin tekemistä vohveleista tekee maailman parhaita. Kokemus tai ohje? Ne vaan ovat niin hyviä ja rapeita, että minun oli pakko kysyä reseptiä. Saihan hän ainakin uuden syyn opetella lisää juttuja uudesta älypuhelimestaan, muunmuassa ottamalla kuvan reseptistä ja lähettämällä sen minulle. Hyvinhän se onnistui viiden minuutin sähläämisen jälkeen.

Tässä se nyt on, päätin jakaa sen teillekin ♥ Makeaa lauantaita!