Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa.

Amandan kisakatsomo

Olen täysin koukussa jääkiekkoon.
Tämä mm-kisatouhu on muuttanut käsitykseni koko lajista. Jo viime vuonna seurasin vähän Leijonien pelejä, mutta nyt jokainen sekunti on katsottu nenä kiinni ruudussa ja metsästän jatkuvasti netistä uusia uutisia kisoihin liittyen. Tiedän jopa nykyään mikä on paitsio ja kuka on Kontiola tai Tami ja se jos mikä on edistystä minulle.
   Meidän perheestämme taidan olla ainoa näin innostunut, mutta kaveripiiristä kohtalotovereita löytyy senkin edestä. En tiedä mistä se johtuu, ettei edes isääni tai veljeäni kiinnosta perinteinen miesten kisakatsomosuosikki. Se hieman harmittaa, koska tuomareiden manaaminen ja maalin tuulettaminen ei ole läheskään niin hauskaa yksin. Toisaalta heiltä voisi mennä kuulo tai jotain muuta elintärkeää, jos katsoisivat minun kanssani jännittävää peliä.
  Jääkiekkohan ei ole mikään hyvä laji tsekkailla söpöjä miehiä (muuta kuin kansallislauluissa ja haastatteluissa). Se on kyllä yksi jääkiekon huonoista puolista, mutta pelin mielenkiintoisuus ja jännitys vetää enemmän puoleensa. Tykkään aina ennen otteluita arvailla mitä tuleman pitää, mutta ei ole veikkaus pitänyt vielä kertaakaan paikkaansa.
 

Tässä vielä kuvia yleisimmistä ilmeistäni pelin aikana.

Muita hurahtaneita? ;D

Onnea on hiekkarannat

   Olen tässä viime päivinä hankkinut itselleni kunnon matkakuumeen katselemalla vanhoja lomakuvia. Nyt olisi polttava tunne päästä jonnekin, missä merivesi ja ilma on tarpeeksi lämpöistä. Tietenkin parin kuukauden päästä täälläkin on ihanan lämmintä ja meressäkin tarkenee uida, mutta en millään malttaisi odottaa Suomen kesää jos se nyt edes tulee.

          

   

   Maailman ihanin tunne on ehkä se, kun odottaa jotain matkaa. Kaikki se inhottava pakkaaminen ja lentokoneessa istuminen on kaiken sen vaivan arvoista, kun pääsee koneesta ulos ja tuntee sen lämpimän, trooppisen tuulahduksen kasvoillaan. Toiseksi ihanin tunne on se, kun saa upottaa ensimmäistä kertaa paljaat varpaat hiekkaan ja haistaa aurinkorasvan tuoksun. 

   Mutta lomalta palaaminen on masentavaa. Karu totuus iskeytyy tajuntaan pari päivää ennen lähtöä takaisin kotiin, ja lomailusta syntynyt hyvä olo on tipotiessään. Yritän itse nauttia lomapäivistä viimeiseen asti, mutta ei se loppumatka ole ikinä niin rentouttava kuin ne ihanat ensimmäiset päivät. Kotiin tullessa voi sentään katsella valokuvia ja muistella onnistunutta matkaa.

Amandan top 5 lomakohdetta:

1. Australia

2. Brasilia

3. Madagaskar

4. Ghana

5. Yhdysvallat

Muuten ei voi mennä takaisin ja kokea sitä ihanaa tuulahdusta uudestaan, ellei lähde välillä kotiin. Näin minä ajattelen :)

Rakas äiti

Pikkuveljeni kanssa hemmottelimme tänään äitiämme kukilla, lahjakortilla sekä aamupalalla sänkyyn. On se kivaa nähdä toisen ihastunut ilme, kun on nähnyt paljon vaivaa kortin tekemiseen. Innostuin nimittäin eilen näpertelemään oikein olan takaa erilaisia kortteja ;) 
Myöhemmin päivällä kiersimme isoäideillä kahvilla ja pullalla. Että osaakin mansikkakakku olla hyvää.

   Muistan, kun pienenä, ehkä nelivuotiaana minullekin sanottiin hyvää äitienpäivää, sillä olin rakkaan nukkeni Auroran äiti. Kanniskelin häntä aina mukanani, syötin ja laitoin nukkumaan, kunnes vanhenin ja nukke vaihtui bratzeihin ja littlest pet shopin eläinukkeleihin. Onneksi oma äitini on aina paikalla kun tarvitsen häntä, eikä vaihda minua tai pikkuveljeäni uuteen leluun. Vaikka suhde äitiin voi olla rosoinen ja riitaisa, hän on aina olemassa.
Rakastan äitiäni paljon, mutta välillä hän ärsyttää minua niin, että voisin repiä hiukset päästä. Myös jos teen jotain typerää tai sanon pahasti, hän antaa aina anteeksi. Hän on esikuvani ♥

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille♥

Sunny day

Kristiina Wheeler - Sunny Day

Koiranpennun elämää

Koirakuumeinen täällä taas moro. 

Tällä kertaa sydämeni sulatti täysin mäyräkoiranpentu Lilian (aikaisemmin kerroin meillä hoidossa olleesta Felixistä tässä postauksessa). Olin ystäväni luona yötä muutama päivä sen jälkeen, kun Lilian-nassukka oli heille kotiutunut. Tämä kymmenen viikkoa vanha söpöliini on niin vauva, että nukahtaa jopa syliin kun väsyttää liikaa. Aluksi se myös haukkui isoja pehmoleluja ja omaa peilikuvaansa, mutta nyt ne eivät ole enää niin pelottavia.

Älyttömän söpö ja kaunis pentu, mutta liian vauhdikas kuvattavaksi. :D Kahdestasadasta kuvasta suunnilleen kaksikymmentä onnistui. Kyllä se on niin paljon kivempaa juosta, tutkia uusia paikkoja ja nakerrella keppejä kuin olla kuvattavana ;) No, pääasia että sain edes muutaman hyvän kuvan!

Hauskaa helatorstaita!

Onnea on pieni kehu

Kehuja on aina kiva saada. Vai olenko väärässä? ;)
Yhtenä tylsänä sunnuntaina olin suorittamassa rippikouluvelvollisuuksia ekstraväsyneenä ja tylsistyneenä. Tilaisuuden jälkeen eräs mummo tuli kehumaan kampaustani. Hän kertoi, että oli koko tilaisuuden ajan katsellut ja ihastellut lettisysteemiäni. Kyllä pieni kehu teki päivästäni heti paljon paremman ja unohdin kirkossa olemisen tylsyyden!

Jotenkin sen tuntemattoman ihmisen kehu painuu paremmin mieleen kuin ystävien ei sillä ettei ne tuntuisi kivoilta. Läheisten ihmisten hienoja vaatteita tai silmämeikkiä on tavallaan helpompi ylistää kuin ventovieraiden. Vaikka puhelias hölöttelijä olenkin, en oikeastaan ole kymmentä kertaa enempää ventovieraita kehunut. Se on surullista, sillä pienellä lauseella on niin suuri vaikutus. Hienon laukun nähtyäni suomalaisten ujous ja jurous voittaa, enkä uskalla mennä tämän henkilön asusteita kehumaan. Siksi olenkin nyt päättänyt rohkaistua ja piristää jonkun päivää sanomalla esimerkiksi hänen kenkiään hienoiksi. Aion aloittaa kokeiluni varovasti puolitutuista ja edetä sitten ventovieraisiin :)
   Kehu päivässä pitää ihmisen hyvällä päällä, eikö?

Suloista alkuviikkoa, muruset! ♥

Päivän kuva

   Nyt mielessä: hiekkaranta ja aurinkovarjot